Hän toi puheen

Puhut luultavasti minulle hyvistä asioista.
Huulesi vain murhaavat ajatuksesi kauniit.
Jälkeesi jää viattomuus. Taipuva kaukainen sinisyys.
Maa millä astelen. Toivon ehjän musertavan huomisen.
Unohduksen ja se on minun ainut toiveeni.
Ei, sinä puhut ja minä kuuntelen loputtomuutta.
Kuinka monta kertaa olet ollut jo täällä, yksin minun vieressäni.

Go your own way

Liikkuvat, pysähtyneet lumihiutaleet haluavat tulla mukaasi. Pyöriä ja muuttua vedeksi, mikä valuu pitkin kasvojasi kuin kyyneleet mitkä taas lumeksi haluavat tulla, jotta voisivat jäätyä paikoilleen kun kylmä kirkkauden heistä tuo esiin. Mikä siinä meni. Lapsi kysyy. Patsas jonka joku oli valanut muistuttamaan jostain kauniista muodosta, joka kaukaisesti hänen rakkaudestansa muistuttaa. Eikä. Sinussa on muistoja, jotka valuvat läpi tämän jäähän painautuneen käden.