Huuto beatnik jääkaapilta

Koko ajan pyörii niin että tuntuu että maisema olisi postikortti missä sinä huudat että et ole sinä ja siinä samalla maisema on aivan sama missä muistan että olen kerran sinun kuvaasi katsonut. Ja huutanut että en ole minä, minä olen sinä. Ja kuva on sen lisäksi aivan sama mikä on jääkaappini ovessa. Greetings from the other side. Yö musta ja jääkaappini sisällä on valo. Valo joka pyörii ja minulla ei ole nälkä. Ei ole nälkä, en ole sinä. Missä olen minä. Tuntuu että maisema on tämä mikä se on aina kun katson liian pitkään ulos ja kaikki ympärilläni alkaa pyöriä kuin postikortissa vain siksi koska minulla on nälkä 2:lta aamuyöllä. Kuolleet eivät syö. Minulla on nälkä tuota maisemaa. Sanoinko jo että täällä on hyvin kylmä.

Kesän muisto talvipäivän keskellä

Veden pinnasta lähtevät aallot hiljaisina moniin eri suuntiin.
Ympärillä ovat metsät äänettömät ja yksi loppumaton taivas.
Aaltojen keskellä seisot sinä.
Linnut ovat vedessä lumpeen lehtien tavoin.
Eivät kiinnostuneita sinusta.
Mutta tällaista ei voi olla loputtomiin.
Laiturit ovat rakennettu ihmisiä varten.
Hiljaisuus vain osa siitä.
Sinä vain osa kaikesta.
Kaikki vain osa sinua.

Hän toi puheen

Puhut luultavasti minulle hyvistä asioista.
Huulesi vain murhaavat ajatuksesi kauniit.
Jälkeesi jää viattomuus. Taipuva kaukainen sinisyys.
Maa millä astelen. Toivon ehjän musertavan huomisen.
Unohduksen ja se on minun ainut toiveeni.
Ei, sinä puhut ja minä kuuntelen loputtomuutta.
Kuinka monta kertaa olet ollut jo täällä, yksin minun vieressäni.

Go your own way

Liikkuvat, pysähtyneet lumihiutaleet haluavat tulla mukaasi. Pyöriä ja muuttua vedeksi, mikä valuu pitkin kasvojasi kuin kyyneleet mitkä taas lumeksi haluavat tulla, jotta voisivat jäätyä paikoilleen kun kylmä kirkkauden heistä tuo esiin. Mikä siinä meni. Lapsi kysyy. Patsas jonka joku oli valanut muistuttamaan jostain kauniista muodosta, joka kaukaisesti hänen rakkaudestansa muistuttaa. Eikä. Sinussa on muistoja, jotka valuvat läpi tämän jäähän painautuneen käden.